Mä tein sen!!

Kylläpä aamulla jännitti, heräsin jo viiden aikaan aamulla ja torkahtelin ysiin asti. Aamupalaksi puuroa ja hapankorppuja juustolla ja kinkulla. Juotavaa.  Tavaroiden pakkailua.

Lähdin bussilla keskustaan. Bussipysäkillä oli 4 naisten kympin osallistujaa. Joka pysäkiltä kyytiin nousi lisää, ja Leppävaaran jälkeen bussi oli niin täysi että se ei pysähtynyt pysäkeillä.

Kävin Oopperan takapihalla katsomassa, olisiko firman naisia näkynyt yhteiskuvaamisessa. No olin vartin myöhässä niin ei näkynyt tuttuja. Jonotin Spibeltin jonossa. Jonotin tavarasäilytyksen jonossa. Jonotin vessajonossa, mutta oli vielä 25 ihmistä mun edellä ja kello oli jo 12.52. Joten oli lähdettävä lähtöpaikalle ilman vessaa. Päätin että tarvittaessa pysähdyn sitten matkalla vessassa, jonoa ei siellä varmaan olisi juurikaan. Lähtöviivalla vähän verryttelyliikkeitä ja sitten matkaan.

Alussa oli aika paha ruuhka. Vauhti oli mulle aika sopivaa, 7.30 pari ekaa kilometria. Matkalla oli tarjolla jos jonkinmoista esitystä ja juomaa ja jotain pientä naposteltavaa.  Tiedon oma juomapiste tarjoili 6 kilometrin kohdalla mehua ja suklaata mukaan. Se olikin ainoa juomapaikka jossa pysähdyin puolen mehumukin ajaksi. Ei ehtinyt montaa sekuntia siinä varmaan kulua.

Viimeisen 3 kilometrin aikana moni alkoi kävellä. Manskun alituksen jälkeinen mäki ja viimeinen mäki ennen riippusiltaa Nordensholdin kadun yli olivat aika tiukkoja ja menivät tahdonvoimalla enemmän kuin jaksamisella. Viimeinen 2 kilometriä oli noin muuten enemmän laskuvoittoista ja huomasi että kaikilla tahti kiihtyi.

Viimeisellä suoralla oli kova vastatuuli. Maali tuli urheilukellon mukaan reilun sata metriä liian aikaisin, yritin vielä juosta kymppiä täyteen mutta suma pysäytti minut. Kävelin vessajonoon, jossa kuvailin kanssakilpailijaa. Mun omaa kuvaajaan (aviomies) ei silmiin osunut, pari kuvaa otin itsestäni kännykkäkameralla maaliintulon jälkeen. Palautuminen oli hengityksen osalta helppoa, jalat oli aika pökkelöt. Keräilin saamaani kassiin tarjoiluja ja  hörpin Bonaqua Mansikka-Kiwi-kivennäisvettä, joka oli hyvää. Etsiskelin miestäni, mutta eipä sattunut silmiin. Muutaman viestin lähetin, puhelut eivät onnistuneet.

Söin vähän eväitä Mäntymäen kentän pöydän ääressä mukavia kanssakisaajien kanssa jutellen. Alkoi tulla kylmä. Kävin  hakemassa kassin tavarasäilytyksestä ja vaihtamassa kuivaa vaatetta päälle. Hengailin ja viestittelin miehelleni, mutta ei tullut vastausta. Venyttelin hieman.

Päätin lähteä ratikalla ja junalla kohti kotia. Ratikassa mieheni soitteli, oli vielä maalialueella. Sovittiin treffit Kiasman pysäkille.

Olo oli voipunut. Kotona käytiin saunassa ja ralattiin. Nautiskelen fiiliksestä, jossa on väsymystä, hyvää oloa,  hyvää fiilistä.

Parin viikon päästä  siskon kanssa Nice Run, ja kesäloman jälkeen Runner's Twilight.

Viimeinen viikko ennen Kymppiä, jännitystä ilmassa

Sunnuntaina oli hyvä keli. Tai lenkille lähtiessä pilvistä ja lämpötila jotain 18. Laitoin pitkähihaisen paidan ja pitkät trikoot. No taivas selkeni  melkein heti lenkille lähdettyäni. Olin siis ylipukeutunut. Ilma oli tosi kostea ja painostava ja johan oli vaikea lenkki, sykkeet edelliseen pitkään lenkkiin nähden yli 10 korkeammalla:

Tämän lenkin jälkkeen tuli tunne että ei se nyt mikään läpihuutojuttu se Kymppi ole, jos keli on esim. kuuma. Mun kroppa ei jotenkin vielä lämpöisellä osaa riittävästi hikoilla ja viilentyä.

Lenkki jäi alle kympiksi, kun leikin urheilukellolla; tein 70 minuutin harjoitusen etukäteen, niin ajanotto pysähtyi juuri tuossa kohtaa. No en jatkossa noita harjoituksia tee etukäteen pitkille lenkeille.

Pari kertaa jouduin käydä puskassa, yritän välttää täydellä rakolla juoksua viimeiseen asti, siksi puskapissat. Joskus toivoo että olisin mies.. vähän helpompaa olisi tuo.

Koko loppuviikon on satanut aika paljon, enkä saanut lähdetyksi lenkille.

Tänään kävin kauniin sään innoittamana lyhyen reipasvauhtisen lenkin ja löysin ihan uudet sykealueet itsestäni. Ehkä nuo aiemmat treenit eivät sitten olekkaan olleet  niin kovia/pahoja, kun maksimisykemääritystä pääsi nostamaan 25 lyönnin verran 210:een. Oliko tämä hyvä idea vai huono, siitä en tiedä, mutta tulipahan nyt tehtyä tälläinen lenkki valmistelevana harjoituksena.


Vähän on alkanut jännittää. tuo sunnuntain lenkki. Sateista ja lämmintä on luvattu vuoron perään, sade ja kylmä kävisi mulle ehdottamasti paremmin.

Ranneke ja Naistenkymppi-juoksupaita odottavat tuossa pöydällä sunnuntaita. Klo 12 on firman naisten yhteiskuvaus, meinaan lähteä ensimmäisen ryhmän perillä, jolla tavoiteaika on yksi tunti. Paljon on tuttuja samalla lähtöviivalla. Valokuvauskerhon miehet pitävät meille juomapistettä Pikkuhuopalahdessa.  Mun tavoiteaika on siis 1.10. Kahden jälkeen pitäisi siis olla maalissa. Perhe on lähdössä vastaanottamaan mua maaliin.

Tässä juuri profiilia ja haastavimpia kohtia reitistä keilailen Garmin Connectissa. Viimeiset 2 kilsaa on pääosin laskevaa ja helppoa. Jännitystä siis ilmassa!

Toukokuu: viimeinen kuukausi ennen Kymppiä

Alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua tämä Naisten kymppi. Juoksu on kuitenkin alkanut sujua ihan hyvin. Olen pyrkinyt siihen että juoksulenkin päättymisen aikaan tuntuisi siltä että voisi hyvin juosta pidempäänkin.

Olin katsomassa 4.5. Helsinki City Runia. 4 tiimikaveria oli siellä juoksemassa, kaikki juoksivat alle kahden tunnin. Vaikea oli erottaa  2 kilometriä lähdön jälkeen tuttuja juoksijoiden joukosta. En siis nähnyt lähdössä enkä maalissa yhtä tuttavaani jonka juoksua menin kannustamaan. Sen sijaan monta yllätystuttua näkyi lenkillä, ja tiimikavereista paria huomasin kannustaa maalisuoralla. Mutta parasta oli se, että tuli fiilis että ensi vuonna tuolla pitää olla mukana.

Juoksun innoittamana lähdin itsekin kokeilemaan puolikasta puolimaratonia. Se sujui hyvin. Uusi juomavyö oli mukana, mutta miltei koko lenkin vaivasi pissahätä, joten eipä tullut juotua ennenkuin jäähdyttelyn aikana. Juoksin siis 11 kilometria putkeen, mäet ja kaikki. Oli koko illan ihan euforinen fiilis, voin vain kuvitella mitä noilla HCR-suorittaneilla oli. Nyt ei enää tullut selkä tai kädet kipeiksi, eli jotenkin paremmin osasin rentoutua juoksun aikana. Otin aikaa vain juoksuosuudesta, eli jätin lenkistä jäähdyttelykävelyt pois, jolloin vauhtikin oli ihan kelvollista. Oikea nilkka hieman kipeytyi, niin että siinä oli tuntemuksia pari kolme päivää lenkin jälkeen.



No jostain syystä tuon pitkän juoksun jälkeen aloin miettiä että millaisessa kunnossa oikeasti olen nollasta siis reilut puoli vuotta aiemmin aloittaneena. Paras mittari siihen on tunnetusti Cooperin testi. Niinpä löysin itseni vapaaehtoisesti juoksemasta urheilurataa  ympäri niin paljon kuin kintuistani pääsin, ja mieheni kentän laidalla ottamassa aikaa ja huutamassa väliaikoja. Tässä tulos:




Sportstracker olisi antanut mulle 300 metriä hyvää, mikä itse asiass aoli mun tavoite( 2400m) mutta ihan siihen en pystynyt. 2100 on kuitenkin ikäiselleni 43-vuotiaalle asteikolla hyvin huono-huono-keskitaso-hyvä-erinomainen siis tasolla hyvä. 2300m olisi ollut erinomainen: Cooperin testin tulostaulukko

Viikonlopuksi lähdin Lappeenrantaan siskon luokse ja suunnitelmissa oli lähteä yhdessä lenkille Lentokentän ympäri. Valitettavasti olin saanut virtsarakontulehduksen, ja kärvistelin tuskissani homeopaattisilla onneksi vähän helpommalla perjantain ja lauantaina hain lääkäriltä viikon antibiottikuurin. Mietin jo että tässäkö meni koko Naisten kymppi-tavoitteeni.  Tiistaina kävin vielä uudelleen lääkärissä, kun kylkisärky palasi, mutta onneksi kyseessä oli vain lääkkeen sivuvaikutus tms.

Uskaltauduin vielä kesken kurin  kevyelle juoksulenkille. Olen ostanut itselleni uuden urheilukellon, Garmin Forerunner 610. Siitä voi siirtää harjoitukeset Sportstrackeriin ja siinä on sportstrackeriin nähden käteviä harjoitussuunnitteluominaisuuksia. Jatkossa pitäisi enemmän keskittyä intervallityyppiseen harjoitteluun, jotta kehitys kehittyy ja vauhtikestävyys paranee.



Huomiseksi olen suunnitellut vielä yhden pitkän lenkin (70 min). Sitten ensi viikolla voi käydä pari kevyttä hölköttelyä ennen Naisten kymppiä.

Olen miettinyt jo seuraavia haasteita, koska itseni tuntien mulla pitää olla sellainen, jotta saan lähdettyä lenkille.  Kesäkuussa olisi 5 kilometrin Nice Run siskon kanssa Otaniemessä, ja ehkä elokuussa Runner's Twilight 10 kilometriä tai/ja sitten 21.9. Rantakymppi. Syksyksi olen miettinyt Runner's High maratonkoulua, tähtäimenä puolimaraton HCR:ssä ensi toukokuun alussa. Saa nähdä ja se onkin sitten oman blogin aihe.

Juoksukelit paranee, Naisten Kymppi lähenee...

Kun lähtee kylmiltään juoksemaan, ja juoksee alun liian lujaa, tulee helposti lopussa noutaja.
No tällä lenkillä suunnitelmallisesti yritin pitää sykkeen ja vauhdin sopivana.

Tästä alla olevasta juoksusta jäi tosi hyvä fiilis. Ja silloin seuraavalle lenkille tekee mieli lähteä.
Siksi on erityisen tärkeää että juoksulenkin lopuksi fiilis on hyvä, koska silloin seuraavaa
lenkkiä odottaa innolla.
Seuraavan treenin tein vastakkaiseen suuntaan. Ja lähdin liian kovaa. Ei ollut helppoa.
 Seuraavan treenin pyrint tietoisesti tekemään riittävän hiljaa että lopussa on hyvä fiilis.
Hyvä fiilis jäi, vaikka vauhti ei ollut niin hiljaista kuin olin suunnitellut.
Sunnuntaina päätin tehdä vähän pidemmän lenkin.
Suunnittelin juoksevani 10 kilsan kierroksen, hiihtolenkin vähän eri alulla. Tavoitteena oli
saada vähän tuntumaa siihen kympin matkaan, jaksaako sen juosta.

Ilma oli aivan mahtava, juoksin ilman hattua ja hanskoja ja trikoissa ja pitkähihaisessa
juoksupaidassa. Jouduin kääntymään kesken matkaa takaisin, kun metsän latupohja oli vielä
täysin luminen. Juoksin ilman kävelyjä koko matkan paitsi viimeisen 300 metriä mäet ylös
kotiin. Juoksu sujui helposti, vaikka oli ihan tiukkoja mäkiäkin matkalla.

Tuli luottavainen fiilis että se naisten kymppi kyllä menee juosten. Aikaa menee yli se 70
 minuuttia, mutta se ei haittaa. Ja vielä tässä on aikaa parantaa se kuukausi.
Olen ilmoittautumassa myös siskon, siskon tytön ja hänen kaverinsa ja ehkä siskon kälynkin kanssa Nice Run-tapahtumaan Espoon Otaniemeen 12.6.

Ensi viikonloppuna menen haistelemaan Helsinki City Runin fiilareita, jospa ensi kevään tavoitteeksi ottaisi sen puolimaratonin??

Huhtikuu, lumet sulaa, juoksutreeni alkaa

Maaliskuu; hiihtotreenit jatkuu

Maaliskuun alku: perheurheilua ja hiihtopainotteista treeniä?

Ilmoittauduin sitten sille naisten kympille, firman "joukkueeseen", meitä taitaa olla kymmeniä naisia viivalla tässä joukkueessa. Pitää toivoa että hiihtotreeni parantaa kuntoa, sillä vielä tämän kuun meinaan mahdollisuuksien mukaan hiihdellä. Juoksuja sitten matolla ja sitä mukaa kun jalkakäytävät sulavat, sitten myös juoksuohjelmaan takaisin.

Olemme lähdössä Rukalle vielä pääsiäiseksi, siellä tavoitteenani on päivittäin (4 kertaa) käydä aamuisin kympin lenkki hiihtämässä. Ja päivät sitten rinteessä lasten kanssa. Ei varmaan tarvitse lampaita laskea illalla.

Tämä kävelylenkki tehtiin kahden mieheni kanssa/tahdilla, joka on myös vähän innostumassa urheilusta :)